Kuka, mitä ja miksi?
Olen "lievästi keski-ikäinen" naishenkilö, joka on suuriman osan työikäänsä viettänyt atk-kouluttajana eri aikuiskoulutuskeskuksissa ympäri Länsi-Suomea, Paimiosta Ouluun. Kotoisin olen Ylivieskasta, mutta työ on vienyt maailmalle. Tällä hetkellä työskentelen atk-helpdeskissä, ja pidän tästäkin työstä.
Asun Raippaluodon saarella, Mustasaaren kunnassa. Talouteeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi australianterrierinarttua, Toni ja Carlos, sekä yksi käyttölinjainen labradorinnoutaja, Roger (narttu sekin), joka on mieheni koira. Kaksi poikaani ovat jo aikuisia, molemmat asuvat avoliitossa Ylivieskassa. Ylivieskassa asuu myös talouden etäjäsen, suomenpystykorvanarttu Ritu, toivon mukaan tuleva metsästyskaveri pojalleni.
Koirat ovat kuuluneet elämääni aina, ensimmäisen "oman" koirani, suomenpystykorvanartun Tepsun, sain 6 vuotiaana. Taloudessani on ollut muutaman vuoden taukoa lukuunottamatta aina koiria, etupäässä suomenpystykorvia, mahtuupa joukkoon yksi tipsukin. Ausseihin hurahdin lopullisesti Nikin (Silver Glang's Nick Carter) tassutellessa elämääni 2002. Sen jälkeen mikään ei enää ollut ennallaan.
Juuri nyt en varsinaisesti harrasta sen kummempia koirieni kanssa, kotikoirinahan nämä ovat. Agilityhaaveet taitavat jäädä haaveiksi, hauska laji, mutta selkä ei edelleenkään tahdo kestää jyrkkiä käännöksiä tai kiertoja. Eikä itselläni riitä muutenkaan kunnianhimo ihan siihen asti, että ryhtyisin kilpailumielessä treenaamaan.
Kasvattajan peruskurssin suoritin loppukesästä 2006, ja kennelnimeä hain samana syksynä. Kasvattajan jatkokurssi tuli suoritetuksi talvella 2011. Varsinaista kasvatustoimintaa en aussien kanssa ole vielä aloittanut, sattuneesta syystä. Vaikka aussiuroksetkin pystyvät lisääntymään ihan itsekseen, raskaana olevia uroksia ei tässä talossa silti ole vielä näkynyt. Toivottavasti Tonin tai Carlosin myötä myös pentuja joskus saadaan.
Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen, ja kuulun sekä Kennelliittoon, että rotuyhdistykseemme, Australianterrierikerho Ry:n sekä Suomen Pystykorvajärjestöön.
Tavoitteenani ja unelmanani on jonain päivänä kasvattaa rotumääritelmän mukaisia, fyysisesti ja henkisesti terveitä australianterriereitä ja suomenpystykorvia. Yksi unelma on toteutunut, eli ensimmäinen Annunriihen australianterrieripentue näki päivänvalon maaliskuussa 2011. Jatkoa toivottavasti seuraa ajan myötä!
Södra Vallgrund, maaliskuussa 2011